Vasemmalla ruotsalaisen Anders Pehrsonin 1970-luvulla Ateljé Lyktanille suunnittelema Knubbling-valaisin. Keskellä Yki Nummen vuonna 1960 Ornolle muotoilema Kupoli, oikealla Paavo Tynellin 1950-luvun pöytävalaisin Idmanille. Kaikki yksityisomistuksessa. Kuva Pia Inberg
ANTTI KAIJALAINEN
Kirkkain tähti
Paavo Tynellin suunnittelema kattovalaisin (malli 1965) leikittelee hempeällä värillä. Idman 1950-luku. Vasarahinta 1 700 e, Stockholms Auktionsverk Helsinki.
Suomalaisen valaisinmuotoilun kirkkaimpana tähtenä loistaa Paavo Tynell (1890–1973). Taito Oy:ssä työskennellyt Tynell suunnitteli 1930-luvulla valaisimia, joiden muotokieli myötäili ajan klassisoivaa muotokieltä. 1930-luvun lopulla syntyi messinkivalaisimia, jotka ennakoivat tulevaa tyyliä. Yksi niistä on Simpukka-nimellä tunnettu rottinkivartinen pöytävalaisin (malli 5321). Nykyään valaisinta valmistaa uustuotantona Gubi-yritys. Oman tyylinsä Tynelle löysi 1940-luvulla. Silloin hän loi messinkivalaisimia, joita koristivat messinkiverkosta ja -langasta muotoillut kukkaset ja muut, monesti kasviaiheiset koristeet. Tämän romanttisen tyylin huipentuma on Lumihiutale, jonka Paavo Tynell suunnitteli vuonna 1946 avattuun helsinkiläiseen ravintola Kestikartanoon. Paavo Tynell tunnetaan myös yksinkertaisista valaisimista, joiden koristeina toimivat lähinnä kiiltäväksi puleerattu messinki ja varjostimen kolmiomaiset rei’itetyt kuviot. Paavo Tynell on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen valaisinsuunnittelija. Erityisen suosittu hänestä tuli Yhdysvalloissa.
Valon taitaja
Lisa Johansson-Papen 1950-luvulla suunnittelema Ihanne-riippuvalaisin alumiinista on uustuotannossa. 319 e, Innolux
Lisa Johansson-Pape (1907–1989) kertoi, että hänestä tuli valaisintaiteilija vahingossa. Koulutukseltaan Lisa Johansson-Pape oli huonekaluarkkitehti. Hän työskenteli valaisintehdas Stockmann-Ornossa vuosina 1942–1962, jossa hän suunnitteli puhtaan linjakkaita valaisimia eri metalleista, lasista ja muovista. Hän oli kotimaisen valaisinmuotoilun merkittävimpiä nimiä varsinkin 1950-luvulla. Muotoilijan pyrkimyksenä oli luoda hyvää valoa suomalaisiin koteihin. Hän suunnitteli valaisimia myös lukuisiin julkisiin tiloihin, kuten Lastenlinnan sairaalaan Helsingissä. Valaisimissa Lisa Johansson-Papea kiinnosti erityisesti valo – jopa enemmän kuin itse esinemuotoilu. Lisa Johansson-Pape korosti valaisimen käyttöfunktiota. Oli paljolti hänen ansiotaan, että suomalaiset valaisimet muuttuivat sisustusesineistä arkielämän tarpeet huomioon ottaviksi käyttöesineiksi. Kaunis Koti -lehti katsoi tarpeelliseksi vielä 1940-luvulla julistaa: ”Ei loistoa vaan valoa”. Lisa Johansson-Papen Sipuli-riippuvalaisin palkittiin kultamitalilla Milanon triennaalissa vuonna 1954. Muista Lisa Johansson-Papen tunnetuista valaisimista mainittakoon Ihanne, Senator ja lattiavalaisin mallinimeltään 2062. Nykyään niitä valmistaa uustuotantona kotimainen Innojok ja ne kuuluvat Innoluxin valikoimiin.
Muotojen ja värien ilottelua
Värikäs lasikruunu on Gio Pontin alun perin vuonna 1946 suunnittelema ja nimeltään 9.980. Hinta alkaen 12 295 e, Helena Orava Design.
Italialaisissa valaisimissa näkyy maan vuosisatoja pitkä käsi- ja taidekäsityön historia. Tunnetuimpiin historiallisiin malleihin kuuluu 1700-luvulla syntynyt Muranon kruunu. Se on jopa sadoista suupuhalletuista lasiosista koostuva juhlava valaisin. Muranon kruunun suosio on jatkunut näihin päiviin asti. Runsaan, perinteestä ammentavan muotokielen voi nähdä monissa moderneissa klassikkovalaisimissa. Napoleone Martinuzzin (1892–1977) 1920-luvulla Veninille suunnittelema Doge-valaisin jatkaa venetsialaisten hovivalaisinten ylellistä muotokieltä. Suoran – mutta silti persoonallisen – viittauksen Muranon kruunuihin loi italialainen arkkitehti ja muotoilija Gio Ponti (1891–1979) 1940-luvulla suunnittelemallaan lasikruunulla nimeltään 99.80. Suomessa valaisinta myy helsinkiläinen Helena Orava Design Projects. Suomalaisille tutumpaa italialaista valaisinsuunnittelua edustavat esimerkiksi Achille ja Pier Castiglionin 1960-luvun alussa suunnittelema veistoksellinen Arco-lattiavalaisin ja Vico Magistrettin 1970-luvun Atollo-pöytävalaisin. Monet näistä edellä mainituista valaisimista ovat edelleen tuotannossa.
Tarkoituksenmukaista valoa
Bauhaus on Wilhelm Wagenfeldin suunnittelema moderni klassikko vuodelta 1924. Valaisinta valmistaa Tecnolumen. Hinta alk. 674 e, Helena Orava Design.
Sähkövalaisimet olivat 1920-luvulle asti suuressa määrin koriste-esineitä. Tilanne muuttui modernin tyylisuunnan eli funktionalismin myötä: pelkistäminen ja käytännöllisyys korvasivat muotojen rönsyilyn ja turhaksi leimatun dekoratiivisuuden. Arkkitehti Walter Gropiuksen (1883–1969) johdolla Weimariin 1919 perustettu Bauhaus-koulu oli tyylisuunnan ensimmäisiä johdonmukaisia suunnanluojia ja toteuttajia. Wilhelm Wagenfeldin vuonna 1924 suunnittelemassa Bauhaus-pöytävalaisimessa (myös nimellä Wagenfeld) kiteytyy varhaisen funktionalismin ihanteet koristeista riisutuista ja kiiltävistä nikkelöidyistä metallipinnoista. Myös sitä myy Helena Orava Design Projects. Tanskalainen Poul Henningsen (1894–1967) muotoili vuonna 1958 PH-valaisimen, jonka suunnittelussa hän hyödynsi tieteellistä tutkimusta valon jakautumisesta taloudellisesti ja häikäisemättä. PH-valaisimen kauniisti valoa jakavaa muotokieltä on sittemmin hyödynnetty monessa klassikkovalaisimessa, meillä esimerkiksi arkkitehti Juha Leiviskän (1936–2023) 1960-lopulla suunnittelemassa JL341-riippuvalaisimessa. Artekin valikoimiin kuuluva Leiviskän valaisin valmistetaan Suomessa.
Geometriset oivallukset
Tapio Wirkalan pöytävalaisinmallia K11-16 valmisti Idman 1950-luvulla. Vasarahinta 3 801 e. Stockholms Auktionsverk Helsinki.
Muotoilun monitaituri Tapio Wirkkala (1915–1985) ei tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan suomalaisesta valaisinsuunnittelusta. Hän kuitenkin osoittautui innovatiiviseksi valaisinten muotoilijaksi. Vuonna 1959 Tapio Wirkkala uudisti perinteisen hehkulampun luomalla geometrisen WIR-polttimen. Opaalilasista valmistettu poltin toimii samalla ikään kuin valaisimen varjostimena. WIR-poltin palkittiin Grand Prix’llä Milanon triennaalissa vuonna 1960. Wirkkalan valaisinmuotoilua yhdistää geometrinen, graafinen ja rakenteellinen muotokieli. Tunnetuimmiksi malleiksi kohoaa pöytävalaisin K11-16, jonka Tapio Wirkkala suunnitteli vuonna 1954. Tapio Wirkkalan suunnittelemia valaisimia on valmistettu Idmanissa ja Iittalassa. Nykyään muutamia Tapio Wirkkalan malleja, kuten Triennale, valmistetaan uustuotantona kotimaisessa Innojok-yrityksessä ja myydään Innoluxissa.
Juttu on lyhennetty. Alkuperäinen teksti on julkaistu Antiikki & Designin numerossa 1/2025.
.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Metsän reunassa, järvenrantakallion kupeessa sijaitseva mökki sulautuu maisemaan.
Ruokapöytä on ostettu Mimmin työkaverilta. Pöydän mukana tuli myös tuolit, mutta ne odottavat nyt varastossa, sillä Mimmi haluaa yhdistellä eri-ikäisiä ja -tyylisiä kalusteita. Näin kokonaisuudesta tulee kiinnostavampi. Vaatekaappi on ostettu tuttavalta, joka tyhjensi vanhaa taloa. After Eightin nuoret ovat raaputtaneet kaapista maalit. Lattia on laatoitettu Pukkilan laatoilla. Kauniisti valoa siilaava vekkivalaisin on Le Klint -vintagevalaisin.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT