Artikkeli
Vasemmalla ruotsalaisen Anders Pehrsonin 1970-luvulla Ateljé Lyktanille suunnittelema Knubbling-valaisin. Keskellä Yki Nummen vuonna 1960 Ornolle muotoilema Kupoli, oikealla Paavo Tynellin 1950-luvun pöytävalaisin Idmanille. Kaikki yksityisomistuksessa. Kuva Pia Inberg

Vasemmalla ruotsalaisen Anders Pehrsonin 1970-luvulla Ateljé Lyktanille suunnittelema Knubbling-valaisin. Keskellä Yki Nummen vuonna 1960 Ornolle muotoilema Kupoli, oikealla Paavo Tynellin 1950-luvun pöytävalaisin Idmanille. Kaikki yksityisomistuksessa. Kuva Pia Inberg

ANT­TI KAI­JA­LAI­NEN

Klassik­ko­va­lai­simet valaisevat ajattomasti

Suuri osa moderneista klassik­ko­va­lai­si­mista suunniteltiin 1930–1950-luvulla. Ne ovat edelleen haluttuja, ja moni niistä jatkaa elämäänsä tänä päivänä uustuotannossa.

Kirk­kain täh­ti

Paavo Tynellin suunnittelema kattovalaisin (malli 1965) leikittelee hempeällä värillä. Idman 1950-luku. Vasarahinta 1 700 e, Stockholms Auktionsverk Helsinki.

Paavo Tynellin suunnittelema kattovalaisin (malli 1965) leikittelee hempeällä värillä. Idman 1950-luku. Vasarahinta 1 700 e, Stockholms Auktionsverk Helsinki.

Suo­ma­lai­sen va­lai­sin­muo­toi­lun kirk­kaim­pa­na täh­te­nä lois­taa Paa­vo Ty­nell (1890–1973). Tai­to Oy:ssä työs­ken­nel­lyt Ty­nell suun­nit­te­li 1930-lu­vul­la va­lai­si­mia, joi­den muo­to­kie­li myö­täi­li ajan klas­si­soi­vaa muo­to­kiel­tä. 1930-lu­vun lo­pul­la syn­tyi mes­sin­ki­va­lai­si­mia, jot­ka en­na­koi­vat tu­le­vaa tyy­liä. Yk­si niis­tä on Sim­puk­ka-ni­mel­lä tun­net­tu rot­tin­ki­var­ti­nen pöy­tä­va­lai­sin (mal­li 5321). Ny­ky­ään va­lai­sin­ta val­mis­taa uus­tuo­tan­to­na Gubi-yri­tys. Oman tyy­lin­sä Ty­nel­le löy­si 1940-lu­vul­la. Sil­loin hän loi mes­sin­ki­va­lai­si­mia, joi­ta ko­ris­ti­vat mes­sin­ki­ver­kos­ta ja -lan­gas­ta muo­toil­lut kuk­ka­set ja muut, mo­nes­ti kas­vi­ai­hei­set ko­ris­teet. Tä­män ro­mant­ti­sen tyy­lin hui­pen­tu­ma on Lu­mi­hiu­ta­le, jon­ka Paa­vo Ty­nell ­suun­nit­te­li vuon­na 1946 avat­tuun hel­sin­ki­läi­seen ra­vin­to­la Kes­ti­kar­ta­noon. Paa­vo Ty­nell tun­ne­taan myös yk­sin­ker­tai­sis­ta va­lai­si­mis­ta, joi­den ko­ris­tei­na toi­mi­vat lä­hin­nä kiil­tä­väk­si pu­lee­rat­tu mes­sin­ki ja var­jos­ti­men kol­mi­o­mai­set rei’ite­tyt ku­vi­ot. ­Paa­vo Ty­nell on kan­sain­vä­li­ses­ti tun­ne­tuin suo­ma­lai­nen va­lai­sin­suun­nit­te­li­ja. Eri­tyi­sen suo­sit­tu hä­nes­tä tuli Yh­dys­val­lois­sa.

Va­lon tai­ta­ja

Lisa Johansson-Papen 1950-luvulla suunnittelema Ihanne-riippuvalaisin alumiinista on uustuotannossa. 319 e, Innolux

Lisa Johansson-Papen 1950-luvulla suunnittelema Ihanne-riippuvalaisin alumiinista on uustuotannossa. 319 e, Innolux

Lisa Jo­hans­son-Pape (1907–1989) ker­toi, et­tä hä­nes­tä tuli va­lai­sin­tai­tei­li­ja va­hin­gos­sa. Kou­lu­tuk­sel­taan Lisa Jo­hans­son-Pape oli huo­ne­ka­lu­ark­ki­teh­ti. Hän työs­ken­te­li va­lai­sin­teh­das Stock­mann-Or­nos­sa vuo­si­na 1942–1962, jos­sa hän suun­nit­te­li puh­taan lin­jak­kai­ta va­lai­si­mia eri me­tal­leis­ta, la­sis­ta ja muo­vis­ta. Hän oli ko­ti­mai­sen va­lai­sin­muo­toi­lun mer­kit­tä­vim­piä ni­miä var­sin­kin 1950-lu­vul­la. Muo­toi­li­jan pyr­ki­myk­se­nä oli luo­da hy­vää va­loa suo­ma­lai­siin ko­tei­hin. Hän suun­nit­te­li va­lai­si­mia myös lu­kui­siin jul­ki­siin ti­loi­hin, ku­ten Las­ten­lin­nan sai­raa­laan Hel­sin­gis­sä. Va­lai­si­mis­sa Lisa Jo­hans­son-Pa­pea kiin­nos­ti eri­tyi­ses­ti valo – jopa enem­män kuin it­se esi­ne­muo­toi­lu. Lisa Jo­hans­son-Pape ko­ros­ti va­lai­si­men käyt­tö­funk­ti­o­ta. Oli pal­jol­ti hä­nen an­si­o­taan, et­tä suo­ma­lai­set va­lai­si­met muut­tui­vat si­sus­tu­se­si­neis­tä ar­kie­lä­män tar­peet huo­mi­oon ot­ta­vik­si käyt­tö­e­si­neik­si. Kau­nis Koti -leh­ti kat­soi tar­peel­li­sek­si vie­lä 1940-lu­vul­la ju­lis­taa: ”Ei lois­toa vaan va­loa”. Lisa Jo­hans­son-Pa­pen Si­pu­li-riip­pu­va­lai­sin pal­kit­tiin kul­ta­mi­ta­lil­la Mi­la­non trien­naa­lis­sa vuon­na 1954. Muis­ta Lisa Jo­hans­son-Pa­pen tun­ne­tuis­ta va­lai­si­mis­ta mai­nit­ta­koon Ihan­ne, Se­na­tor ja lat­ti­a­va­lai­sin mal­li­ni­mel­tään 2062. Ny­ky­ään nii­tä val­mis­taa uus­tuo­tan­to­na ko­ti­mai­nen In­no­jok ja ne kuu­lu­vat In­no­lu­xin va­li­koi­miin.

Muo­to­jen ja vä­rien ilot­te­lua

Värikäs lasikruunu on Gio Pontin alun perin vuonna 1946 suunnittelema ja nimeltään 9.980. Hinta alkaen 12 295 e, Helena Orava Design.

Värikäs lasikruunu on Gio Pontin alun perin vuonna 1946 suunnittelema ja nimeltään 9.980. Hinta alkaen 12 295 e, Helena Orava Design.

Ita­li­a­lai­sis­sa va­lai­si­mis­sa nä­kyy maan vuo­si­sa­to­ja pit­kä käsi- ja tai­de­kä­si­työn his­to­ria. Tun­ne­tuim­piin his­to­ri­al­li­siin ­mal­lei­hin kuu­luu 1700-lu­vul­la syn­ty­nyt Mu­ra­non ­kruu­nu. Se on jopa sa­dois­ta suu­pu­hal­le­tuis­ta ­l­asi­o­sis­ta koos­tu­va juh­la­va va­lai­sin. Mu­ra­non kruu­nun suo­sio on jat­ku­nut näi­hin päi­viin as­ti. Run­saan, pe­rin­tees­tä am­men­ta­van muo­to­kie­len voi ­näh­dä mo­nis­sa mo­der­neis­sa klas­sik­ko­va­lai­si­mis­sa. Na­po­le­o­ne Mar­ti­nuz­zin (1892–1977) ­1920-lu­vul­la Ve­ni­nil­le suun­nit­te­le­ma Doge-va­lai­sin jat­kaa ve­net­si­a­lais­ten ho­vi­va­lai­sin­ten ­ylel­lis­tä muo­to­kiel­tä. Suo­ran – mut­ta sil­ti per­soo­nal­li­sen – viit­tauk­sen Mu­ra­non kruu­nui­hin loi ita­li­a­lai­nen ark­ki­teh­ti ja muo­toi­li­ja Gio Pon­ti (1891–1979) 1940-lu­vul­la suun­nit­te­le­mal­laan la­sik­ruu­nul­la ni­mel­tään 99.80. Suo­mes­sa va­lai­sin­ta myy hel­sin­ki­läi­nen He­le­na Ora­va De­sign ­Pro­jects. Suo­ma­lai­sil­le tu­tum­paa ita­li­a­lais­ta va­lai­sin­suun­nit­te­lua edus­ta­vat esi­mer­kik­si Ac­hil­le ja Pier Cas­tig­li­o­nin 1960-lu­vun alus­sa suun­nit­te­le­ma veis­tok­sel­li­nen Ar­co-lat­tia­va­lai­sin ja Vico Ma­gist­ret­tin 1970-lu­vun Atol­lo-pöy­tä­va­lai­sin. Mo­net ­näis­tä edel­lä mai­ni­tuis­ta va­lai­si­mis­ta ovat edel­leen tuo­tan­nos­sa.

Tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta va­loa

Bauhaus on Wilhelm Wagenfeldin suunnittelema moderni klassikko vuodelta 1924. Valaisinta valmistaa Tecnolumen. Hinta alk. 674 e, Helena Orava Design.

Bauhaus on Wilhelm Wagenfeldin suunnittelema moderni klassikko vuodelta 1924. Valaisinta valmistaa Tecnolumen. Hinta alk. 674 e, Helena Orava Design.

Säh­kö­va­lai­si­met oli­vat 1920-lu­vul­le as­ti suu­res­sa mää­rin ko­ris­te-esi­nei­tä. Ti­lan­ne muut­tui mo­der­nin ­tyy­li­suun­nan eli funk­ti­o­na­lis­min myö­tä: pel­kis­tä­mi­nen ja käy­tän­nöl­li­syys kor­va­si­vat muo­to­jen rön­syi­lyn ja tur­hak­si lei­ma­tun deko­ra­tii­vi­suu­den. Ark­ki­teh­ti Wal­ter Gro­piuk­sen (1883–1969) joh­dol­la ­Wei­ma­riin 1919 pe­rus­tet­tu Bau­haus-kou­lu oli tyy­li­suun­nan en­sim­mäi­siä joh­don­mu­kai­sia suun­nan­luo­jia ja to­teut­ta­jia. Wil­helm Wa­gen­fel­din vuon­na 1924 suun­nit­te­le­mas­sa ­Bau­haus-pöy­tä­va­lai­si­mes­sa (myös ni­mel­lä Wa­gen­feld) ki­tey­tyy var­hai­sen funk­ti­o­na­lis­min ihan­teet ko­ris­teis­ta rii­su­tuis­ta ja kiil­tä­vis­tä nik­ke­löi­dyis­tä me­tal­li­pin­nois­ta. Myös sitä myy He­le­na Ora­va De­sign Pro­jects. Tans­ka­lai­nen Poul ­Hen­ning­sen (1894–1967) muo­toi­li vuon­na 1958 ­PH-va­lai­si­men, ­jon­ka suun­nit­te­lus­sa hän hyö­dyn­si tie­teel­lis­tä ­tut­ki­mus­ta va­lon ja­kau­tu­mi­ses­ta ta­lou­del­li­ses­ti ja häi­käi­se­mät­tä. ­PH-va­lai­si­men kau­niis­ti va­loa ja­ka­vaa muo­to­kiel­tä on sit­tem­min hyö­dyn­net­ty ­mo­nes­sa klas­sik­ko­va­lai­si­mes­sa, ­meil­lä esi­mer­kik­si ark­ki­teh­ti Juha Lei­vis­kän (1936–2023) 1960-lo­pul­la suun­nit­te­le­mas­sa JL341-riip­pu­va­lai­si­mes­sa. Ar­te­kin va­li­koi­miin kuu­lu­va Lei­vis­kän va­lai­sin val­mis­te­taan Suo­mes­sa.

Ge­o­met­ri­set oi­val­luk­set

Tapio Wirkalan pöytävalaisinmallia K11-16 valmisti Idman 1950-luvulla. Vasarahinta  3 801 e. Stockholms Auktionsverk Helsinki.

Tapio Wirkalan pöytävalaisinmallia K11-16 valmisti Idman 1950-luvulla. Vasarahinta 3 801 e. Stockholms Auktionsverk Helsinki.

Muo­toi­lun mo­ni­tai­tu­ri Ta­pio Wirk­ka­la (1915–1985) ei tule en­sim­mäi­se­nä mie­leen, kun pu­hu­taan suo­ma­lai­ses­ta va­lai­sin­suun­nit­te­lus­ta. Hän kui­ten­kin osoit­tau­tui in­no­va­tii­vi­sek­si va­lai­sin­ten muo­toi­li­jak­si. Vuon­na 1959 Ta­pio Wirk­ka­la uu­dis­ti pe­rin­tei­sen heh­ku­lam­pun luo­mal­la ge­o­met­ri­sen WIR-polt­ti­men. Opaa­li­la­sis­ta val­mis­tet­tu pol­tin toi­mii sa­mal­la ikään kuin va­lai­si­men var­jos­ti­me­na. WIR-pol­tin pal­kit­tiin Grand Prix’llä Mi­la­non trien­naa­lis­sa vuon­na 1960. Wirk­ka­lan va­lai­sin­muo­toi­lua yh­dis­tää ge­o­met­ri­nen, graa­fi­nen ja ra­ken­teel­li­nen muo­to­kie­li. Tun­ne­tuim­mik­si mal­leik­si ko­ho­aa pöy­tä­va­lai­sin K11-16, jon­ka Ta­pio Wirk­ka­la suun­nit­te­li vuon­na 1954. Ta­pio Wirk­ka­lan suun­nit­te­le­mia va­lai­si­mia on val­mis­tet­tu Id­ma­nis­sa ja Iit­ta­las­sa. Ny­ky­ään muu­ta­mia Ta­pio Wirk­ka­lan mal­le­ja, ku­ten Trien­na­le, val­mis­te­taan uus­tuo­tan­to­na ko­ti­mai­ses­sa In­no­jok-yri­tyk­ses­sä ja myy­dään In­no­lu­xis­sa.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 1/2025.

.

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ