Nathalie Lautenbacherin vuonna 1999 suunnittelemasta Linum-sarjasta tuli hänen läpimurtonsa. Astiat näyttävät haurailta, mutta ne kestävät normaalin käytön ja konepesun.
Antti Kaijalainen kuvat Milka Alanen
Keraamikon työhuone valloittaa. Se on täynnä valmiita, viimeistelyä odottavia ja puolivalmiita kuppeja, vateja, kannuja ja rasioita. Kuin olisi Liisa ihmemaan metsässä, jossa nämä sympaattiset esineet muuttuisivat yhtäkkiä
eläviksi ja rupeaisivat rupattelemaan.
Nathalie Lautenbacher viimeistelee Linum-sarjan vatien reunoja rauhallisin ja päämäärätietoisin kädenliikkein työhuoneellaan Espoon Kauklahdessa. Toteuttaminen on intiimiä ja kaunista.
Nathalie Lautenbacher opettaa keramiikkaa Aalto-yliopistossa. ”Opettaminen on nöyrää, yhteisen intohimon jakamista ja sen eteen yhdessä työskentelyä. Toivon, että oppilaani löytävät oman tavan luoda keramiikkaa."
– Pidän keramiikan tekemisessä verkkaisuudesta. Tämä on kuin meditaatiota. Ei tarvitse koko ajan olla luova, keraamikko pohtii.
Osaksi ihmisten arkea
Ollessaan Helsingin kuvataidelukiossa Lautenbacheria kiinnosti graafikon ja taidemaalarin ura. Lukion keramiikan opettaja ohjasi häntä kuitenkin kohti keramiikkaa.
Signeeraus kertoo studiokeramiikasta.
Nathalie Lautenbacher valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta keramiikka- ja lasisuunnittelun osastolta vuonna 1999. Ennen valmistumistaan lahjakas muotoilun opiskelija ehti suunnitella Iittalan lasitehtaalle Natal-maljakon ja Arabian Pro Arte -sarjaan Piste-nimisen maljakon ja vadin.
Moni saattaa muistaa keraamikon Lahdenmäkenä esimerkiksi silloin, kun hän sai Vuoden nuori muotoilija -palkinnon vuonna 2008. Avioliiton mukana tullut nimi vaihtui muutama vuosi sitten takaisin tyttönimeen
Lautenbacher. Hän on isänsä puolelta ranskalainen.
Nathalie Lautenbacher tekee astioita piensarjatuotantona Studio Nathalie L. -yrityksessään.
– Minua puhuttelee se, että saan muotoilla käyttöesineitä. Toivon, että niistä tulisi osa ihmisten arkea.
Esineiden muodot eivät ole kliinisen tasaisia, vaan niissä saa näkyä käsityön ja sattuman jälki. Kuvassa Seam-sarjan rasioita, jotka on suunniteltu 2004. Kuva Ruut Lahdenmäki
Astioiden lisäksi Lautenbacher luo myös taidekeramiikkaa, jota on ollut esillä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä eri puolilla maailmaa.
Valokeilassa värit
Vuonna 1999 syntyivät ensimmäiset Linum-astiat, joista on sittemmin tullut Nathalie Lautenbacherin tavaramerkki. Astiat ovat lempeillä sävyillä lasitettua, ohutta pehmeäposliinia.
– Käyttämäni massa ei ole yhtä läpikuultavaa kuin kovaposliini, mutta matalampi polttolämpötila antaa enemmän tilaa väreille. Ne ovat minulle tärkeämpiä kuin läpikuultavuus.
Käyttöesineiden rinnalla Nathalie Lautenbacher luo myös taidekemamiikkaa. Punasavinen ruukku on tehty makkaratekniikalla 2012. Lautenbacher kuvaa tekniikkaa kuin lemmikin hoitamiseksi. Varsinkin suuren esineen tekeminen kerros kerrokselta vaatii jatkuvaa huolenpitoa, että materiaali pysyy sopivan kosteana.
Astioiden muodot eivät ole kliinisen tasaisia. Lautenbacher sanoo, ettei lopulta suunnittele astioitaan kovin tarkkaan, vaan antaa käsityön, sattuman ja inhimillisyyden näkyä. Lopullinen muoto syntyy poltossa.
Viimeistelystä ja lopputuloksesta hän kuitenkin pitää tarkasti kiinni: lasituksen tulee loppua juuri oikeaan kohtaan ja astian reunan tulee olla sopivan ohut ja terävä. Yksityiskohdat merkitsevät paljon.
– Pyrin siihen, että astiani näyttävät helposti syntyneiltä.
Kevyet ja ohuet astiat voivat tuntua haurailta, mutta ne on tehty normaaliin käyttöön – luomaan kauneutta arkeen. Astiat voi pestä tiskikoneessa.
Juttu on lyhennetty- Alkuperäinen teksti on julkaistu Antiikki & Desinin numerossa 4/2021.
Nathalie Lautenbacher
Syntynyt Jämsänkoskella vuonna 1974. Asui varhaislapsuutensa Uudessa-Kaledoniassa.
Valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta lasin ja keramiikan laitokselta vuonna 1999.
Läpimurto oli Linum-astiasarja vuonna 1999.
Palkinnot ja apurahat: Hackman Pro Design -säätiön apuraha 1999. Design Plus -palkinto, Ambiente Fair, Frankfurt 2002. Maire Gullichsen -palkinto 2002. Pronssia Minon keramiikkakilpailussa Japanissa 2005 ja 2014. Vuoden nuori muotoilija 2008. Press award, Helsinki Design Week 2014. Suomen kulttuurirahaston apuraha 2018 ja 2020.
Toimii lehtorina Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella. Pitänyt keramiikasta luentoja eri puolilla maailmaa.
Riitta Sourander
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Sommittele syksy pastalautaselle. Paista sieniä timjamin kanssa ja lorota kastikkeeksi valkoviiniä. Päälle vielä kunnon keko parmesaania, niin uskomattoman umaminen pasta on valmis. Tähän pastaan sopivat niin suppikset, kantarellit kuin tatitkin.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT