Vä­li­me­ren­si­nis­tä, kah­vin­rus­ke­aa ja ap­pel­sii­nin­kuo­ren ­kel­tais­ta. Kaik­ki nämä voi­mal­li­set ­sä­vyt lyö­vät kät­tä In­ka Hei­nin ja hä­nen puo­li­son­sa ko­dis­sa, joka si­jait­see vuon­na 1954 val­mis­tu­nees­sa ker­ros­ta­los­sa me­rel­li­ses­sä Laut­ta­saa­res­sa, Hel­sin­gis­sä.

Olohuoneen sisustuksessa taide on tärkeässä roolissa. Nurkassa näkyy taidemaalari Juha Sutisen teos (oik.) sekä Mark Maherin grafiikanvedos A is for archetype Alphabet-sarjasta. Kelim-matot tuovat lämpöä varpaiden alle.

– Si­sus­tus­fi­lo­so­fi­a­ni on more is more – enem­män on enem­män. Mi­ni­ma­lis­mi ja val­koi­set ka­lus­teet ei­vät ole mi­nua var­ten, ihas­tut­ta­van kak­si­on emän­tä nau­rah­taa.

Dum­bo-koi­ra seu­raa in­nok­kaas­ti kes­kus­te­lu­am­me. In­ka Hei­nin mu­kaan soh­va­tyy­ny­jen jär­jes­te­le­mi­nen uu­del­leen on kar­va­ka­ve­rin lem­pi­puu­haa.

Vä­ri­kyl­läi­nen ke­ra­miik­ka­ko­ko­el­ma

Inka Hein on kerännyt Bayn taidekeramiikkaa jo vuosien ajan kaikissa sateenkaaren sävyissä. Eri väreissä hehkuvat esineet pääsevät esiin eri vuodenaikoina. Bay-nimen takana on saksalaisen keraamikko Eduard Bay, joka perusti vuonna 1933 keramiikkayrityksen.

Ny­ky­tai­teen mu­seo Ki­as­mas­sa mark­ki­noin­ti­pääl­lik­kö­nä toi­mi­va In­ka Hein ra­kas­taa kau­neut­ta. Sik­si ko­din jo­kai­nen yk­si­tyis­koh­ta on pun­nit­tu tark­kaan ja sil­lä on oma mer­ki­tyk­sen­sä. Dum­bo-koi­ral­le rak­kaat olo­huo­neen soh­va­tyy­nyt­kään ei­vät ole pelk­kiä pie­luk­sia, sil­lä jo­kai­sen vä­ri­maa­il­ma on har­kit­tu tark­kaan. Esi­mer­kik­si suun­nit­te­li­ja Klaus Haa­pa­nie­men sa­du­no­mai­set teks­tii­lit pu­hut­te­le­vat In­ka Hei­nia.

Olo­huo­nees­sa kat­seen käh­vel­tää ko­mea ke­ra­miik­ka­ko­ko­el­ma, jon­ka vä­rit leis­ku­vat täy­te­läi­syy­des­sään. Iso jouk­ko niis­tä on sak­sa­lai­sen Edu­ard Bayn vuon­na 1933 pe­rus­ta­man Bay-teh­taan tuo­tan­toa, jot­kut taas ko­kei­le­van mo­der­nis­ta ke­ra­mii­kas­taan tun­ne­tun ita­li­a­lai­sen Bi­tos­sin.

Tai­de elä­män suo­la­na

Tai­de on kes­kei­nen ele­ment­ti täs­sä ko­dis­sa. Etei­sen sei­nää ko­ris­taa Ma­nu­e­la Bos­con ener­gi­nen maa­laus ja olo­huo­neen sei­näl­lä koo­kas Joo­na Ijäk­sen maa­laus, kun puo­les­taan ma­kuu­huo­nees­sa fe­mi­nis­min po­si­tii­vis­ta sa­no­maa ju­lis­taa Kat­ja Tu­ki­ai­sen pas­tel­li­vä­ri­nen Nym­fit-tyt­tö­maa­laus. Se on löy­tä­nyt kuin na­ku­tet­tu­na paik­kan­sa In­ka Hei­nin kam­paus­pöy­dän vie­rel­tä.

Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva kaksion olohuone hehkuu väri-iloa. Kirjahylly täyttyy taidekirjojen ohella länsisaksalaisen Bayn ja italialaisen Bitossin keramiikasta, joita Inka Hein kerää.

Ta­lon emän­tä työs­ken­te­lee ny­ky­tai­teen pa­ris­sa, mut­ta omil­le sei­nil­le mah­tuu run­saas­ti myös van­hem­paa tai­det­ta. Yk­si kiin­nos­ta­vim­mis­ta esi­mer­keis­tä on ma­kuu­huo­neen sei­näl­le ri­pus­tet­tu maa­laus vuo­del­ta 1900 rans­ka­lai­ses­ta Ma­lan­court’n ky­läs­tä.

– Olen pe­ri­nyt sen isä­ni Rai­mo Vai­ni­on su­vus­ta. Maa­laus on ol­lut mi­nul­la jo nuo­res­ta pi­tä­en ja kul­ke­nut jo­kai­sen ko­din sei­näl­lä. Ra­kas­tan sitä. Sen on maa­lan­nut M. Pe­rot­tin, joka oli rans­ka­lai­sen isoi­so­äi­ti­ni veli. Kuva on ko­ti­ky­läs­tä, joka tu­hou­tui täy­sin en­sim­mäi­ses­sä maa­il­man­so­das­sa Ver­du­nin tais­te­luis­sa.

Ala­ti vaih­tu­va si­sus­tus

In­ka Hein ei ha­lua si­sus­ta­ja­na jä­mäh­tää pai­koil­leen. Hän muut­te­lee usein ko­din teks­tii­le­jä ja luo näin kun­kin vuo­de­na­jan tun­nel­man ko­tiin.

– Vaih­te­len esi­mer­kik­si vä­rik­käi­tä ke­lim-mat­to­ja ruo­ka­pöy­dän al­la – tal­vel­la tum­mem­paa, ke­vääl­lä ja ke­säl­lä kirk­kaam­pia vä­re­jä, In­ka Hein va­lai­see.

Vuonna 1917 valmistettu Royal Copenhagenin vaasi sai seurakseen onnenkantamoisena löytyneen saman tehtaan lampunjalan.

Sama kos­kee mui­ta­kin teks­tii­le­jä. Niin pöy­tä­lii­nat kuin Dum­bo-koi­ran ra­kas­ta­mat soh­va­tyy­nyt vaih­tu­vat vuo­de­na­jan mu­kaan.

In­ka Hei­nin ko­dis­sa on pal­jon ­edel­li­sis­tä su­ku­pol­vis­ta muis­tut­ta­via esi­nei­tä. Hän met­säs­tää vä­lil­lä in­nok­kaas­ti myös oman ma­kun­sa mu­kai­sia löy­tö­jä ne­tis­tä. Yk­si esi­merk­ki näis­tä on vaik­ka­pa olo­huo­neen pa­rii­si­lai­nen pik­ku­pöy­tä, joka ai­ka­naan on suun­ni­tel­tu tu­pak­ka­pöy­däk­si. Se edus­taa art deco -tyy­liä ele­gan­teim­mil­laan, ja sen pöy­tä­le­vy on puun si­jaan pei­liä – muu­ten­han pin­taan oli­si voi­nut jää­dä jäl­kiä sa­vuk­keis­ta. Sa­moin esi­mer­kik­si keit­ti­ön li­pas­to, jos­sa In­ka Hein säi­lyt­tää la­se­ja, on on­nis­tu­nut löy­tö net­ti­kirp­pu­to­ril­ta.

Laila Zinkin Kupittaan Savelle suunnittelema astia puhuttelee viehkeydessään Inka Heinia.

Ins­pi­raa­ti­o­ta si­sus­tuk­seen In­ka Hein saa muun mu­as­sa Ins­tag­ram-ku­va­pal­ve­lus­ta ja ul­ko­mai­sis­ta si­sus­tus­leh­dis­tä. Mo­lem­mis­ta voi löy­tää vä­ri­kyl­läi­siä rat­kai­su­ja. Tai­det­ta ei kui­ten­kaan voi­ta in­noit­ta­ja­na juu­ri mi­kään, sil­lä se on sitä ra­kas­ta­val­le ai­na yh­tä eh­ty­mä­tön ide­oi­den läh­de.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 2/2022.