Kun pit­kän lin­jan jour­na­lis­ti Mai­ja Top­pi­la ot­ti ve­to­vas­tuun An­tiik­ki & De­sig­nis­ta vuon­na 2012, se oli hä­nel­le unel­mien täyt­ty­mys.

– Olin on­nel­li­nen, et­tä pää­sin te­ke­mään leh­teä, jota olin lu­ke­nut sen pe­rus­ta­mi­ses­ta läh­tien. Ra­kas­tin leh­den ri­kas­ta si­säl­töä ja vi­su­aa­li­suut­ta. Pää­toi­mit­ta­juus An­tiik­ki & De­sig­nis­sa oli ura­ni hui­pen­nus.

Lu­ki­ja kes­ki­öön

Puinen rasia on Haapasepän sukutilalta. Maija Toppila muistaa lapsuudestaan, että Otto-papalla oli kaksi tällaista rasiaa kirjoituspöydällään.

Ai­em­min Hyvä Ter­veys- ja ET-leh­tiä pää­toi­mit­ta­nut Top­pi­la ui jour­na­lis­ti­sel­la ute­li­ai­suu­del­laan ja tie­don­ha­lul­laan su­ju­vas­ti an­tiik­ki­maa­il­maan. Uu­den pää­toi­mit­ta­jan joh­dol­la leh­teä alet­tiin ke­hit­tää suun­taan, jon­ka kes­ki­ös­sä oli lu­ki­ja.

– Ha­lu­sin teh­dä leh­teä, joka on sy­vä­su­kel­lus an­tii­kis­ta, tai­tees­ta ja de­sig­nis­ta kiin­nos­tu­neen lu­ki­jan toi­vei­siin. Leh­teä ei teh­ty meil­le toi­mit­ta­jil­le ja asi­an­tun­ti­joil­le vaan leh­den ti­laa­jil­le ja lu­ki­joil­le. En kos­kaan ereh­ty­nyt pi­tä­mään it­se­ä­ni asi­an­tun­ti­ja­na muus­sa kuin jour­na­lis­mis­sa, Mai­ja Top­pi­la huo­maut­taa.

Tuol­loin leh­den nimi oli vie­lä Glo­ri­an An­tiik­ki. Nimi muut­tui An­tiik­ki & De­signik­si vuon­na 2015 uu­den kus­tan­ta­jan Fo­kus Me­dia Fin­lan­din myö­tä.

Esi­neet kan­ta­vat muis­to­ja

Messingistä valettu 1800-luvun kynttilänjalka on peräisin Haapasepän sukutilalta Pohjois-Pohjanmaalta. Valaja on mahdollisesti ollut joku paikallinen tekijä.

Top­pi­lan juu­ret vie­vät Tem­mek­sen Haa­pa­sep­pään Poh­jois-Poh­jan­maal­le. Umpi­pi­hai­nen tila on ol­lut Top­pi­lan su­vun hal­lus­sa 1700-lu­vul­ta. Ny­kyi­nen pää­ra­ken­nus on val­mis­tu­nut vuon­na 1814. Van­hin­ta ker­ros­tu­maa edus­ta­vat luh­ti­ait­ta 1700-lu­vul­ta ja ait­ta 1600-lu­vul­ta. Pää­ra­ken­nus pi­tää yhä si­säl­lään al­ku­pe­räi­siä huo­ne­ka­lu­ja ja esi­nei­tä. Osa su­vun esi­neis­tä on pe­riy­ty­nyt Mai­ja Top­pi­lal­le. Ne ovat hä­nel­le rak­kai­ta aar­tei­ta.

– Kaik­kein tär­keim­mät esi­neet ei­vät ole ar­vok­kaim­mat tai eri­koi­sim­mat vaan ne, jot­ka kyt­key­ty­vät elä­nei­siin ih­mi­siin ja rak­kai­siin paik­koi­hin. Van­hat esi­neet kyt­ke­vät mei­dät men­nei­siin su­ku­pol­viin, ja jot­kut niis­tä ovat muis­to­ja ys­tä­vis­tä.

Ei ko­re­an pe­rään

Mai­ja Top­pi­la tun­nus­tau­tuu mo­der­nis­min ys­tä­väk­si. Sii­nä hän­tä vie­hät­tä­vät sekä sen ihan­teet et­tä yk­sin­ker­tai­suus. Var­sin­kin var­hai­nen mo­der­nis­mi Bau­haus-kou­lui­neen ja ruot­sa­lai­nen ”kau­niim­paa ar­ki­ta­va­raa” -is­ku­lau­se ko­ros­ti­vat sitä, et­tä hyvä muo­toi­lu kuu­lui kai­kil­le.

Maija Toppilaa viehättää 1920- ja 30-luvun esineistö. Iso tinamalja on ruotsalaisen Svenskt Tennin tuotantoa vuodelta 1928. ”Pidän paljon Hercule Poirot -televisiosarjasta, jossa eletään 1900-luvun alun klassisismin ja art decon esinemaailmassa.

– En ole ko­re­an pe­rään, vaan mi­nua pu­hut­te­lee yk­sin­ker­tai­nen muo­toi­lu.

Sen voi huo­ma­ta hä­nen ko­to­naan Es­poon Nuuk­si­os­sa. Koti on kar­sit­tu tur­has­ta ta­va­ras­ta ja huo­ne­ka­lut ovat sel­ke­än lin­jak­kai­ta ja ai­kaa kes­tä­viä. Suu­ret ik­ku­nat pääs­tä­vät va­lon si­sään ja tuo­vat luon­non liki.

Mai­ja Top­pi­la kat­taa pöy­tään Ta­pio ­Wirk­ka­lan pos­lii­ni­sen Va­ri­a­ti­on-sar­jan, jon­ka tämä suun­nit­te­li sak­sa­lai­sel­le Ro­sent­ha­lil­le.

– Mi­nus­ta Va­ri­a­ti­on täyt­tää kaik­ki toi­veet: se on kau­nis, sen mo­net osat toi­mi­vat hy­vin ny­ky­a­jan kat­tauk­sis­sa. As­ti­as­to on nä­en­näi­sen yk­sin­ker­tai­nen, mut­ta kun sitä kat­se­lee tar­kem­min, sii­tä pal­jas­tuu vä­hä­e­leis­tä rik­kaut­ta.

Tuo­li kuin tai­de­te­os

Rokokootuoli on valmistettu Länsi-Ruotsissa Lindomessa 1760-luvulla. Paikkakunta tunnettiin erityisesti laadukkaista tuoleista.

– Olen poh­jim­mil­taan ja käy­tän­nön ta­sol­la mo­der­nis­ti, mut­ta se ei es­tä mi­nua naut­ti­mas­ta lin­nois­ta, kar­ta­nois­ta, hui­ken­te­le­vis­ta tyy­li­suun­nis­ta ja kai­kes­ta sii­tä rik­kau­des­ta, jota his­to­ria on tuot­ta­nut.

Oman ko­tin­sa Mai­ja Top­pi­la ha­lu­aa pi­tää mo­der­ni­na, mut­ta maus­taa sitä va­li­koi­duin an­tiik­kie­si­nein. Sel­lai­nen on hur­maa­va ro­ko­koo­tuo­li, joka sei­soo ar­voi­sel­laan pai­kal­la olo­huo­nees­sa. Tuo­li on val­mis­tet­tu 1760–1770-lu­vul­la ­Ruot­sin län­si­ran­ni­kol­la Lin­do­mes­sa.

– Ra­kas­tan tuo­lia. Os­tin sen ai­koi­naan Oc­ca­si­on-­liik­keen Ei­ja Hir­vo­sel­ta Fis­kar­sin an­tiik­ki­mes­suil­ta. Mi­nul­le tuo­li ei ole käyt­tö­e­si­ne vaan tai­de­te­os.

Maija Toppilan talonpoikaiset juuret ovat Pohjois-Pohjanmaalla Haapasepän sukutilalla Temmeksellä. Suku on asunut siellä 1700-luvulta. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1814. Luhtiaitta on 1700-luvulta, ja toinen aitta 1600-luvulta. Kuva on vuodelta 1959, jolloin rakennuksissa oli pärekatot.

Jut­tu on ly­he­net­ty. Al­ku­pe­räi­o­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 9/2023.