Artikkeli
Hulppea talo on reilut 30 metriä pitkä. Kirjailijakodissa asuvilla kirjailijoilla ei ole velvoitetta hoitaa pihapiiriä, mutta useimmat heistä laittavat ainakin pienen hyötypuutarhapenkin.

Hulppea talo on reilut 30 metriä pitkä. Kirjailijakodissa asuvilla kirjailijoilla ei ole velvoitetta hoitaa pihapiiriä, mutta useimmat heistä laittavat ainakin pienen hyötypuutarhapenkin.

Mai­ja-Riit­ta Mus­to­nen Ku­vat Heli Sor­jo­nen

Eevan talossa luodaan kirjallisuutta edelleen

Vierailimme viime vuonna kirjailija Eeva Joenpellon kodissa hänen syntymänsä satavuotisjuhlan merkeissä. Kirjailija teki ainutlaatuisen kulttuuriteon, kun hän testamenttasi kotitalonsa Vares-Kantolan WSOY:n kirjal­li­suus­sää­tiölle kirjai­li­ja­ko­diksi.

Län­ti­sel­lä Uu­del­la­maal­la Sam­ma­tis­sa si­jait­see Va­res-Kan­to­la, joka sei­soo yl­vää­nä mäen pääl­lä. Ee­va Jo­en­pel­to ra­ken­nut­ti yli 30 met­ri­sen ja noin 300-ne­li­öi­sen ta­lon lap­suu­ten­sa mai­se­miin 1970-lu­vul­la avi­oe­ron­sa jäl­keen.

Kirjailija Eeva Joenpellon elegantti valokuva lipaston päällä muistuttaa Vares-Kantolassa vuorollaan asuvia kirjailijoita talon kiehtovasta historiasta.

Kirjailija Eeva Joenpellon elegantti valokuva lipaston päällä muistuttaa Vares-Kantolassa vuorollaan asuvia kirjailijoita talon kiehtovasta historiasta.

Ee­va Jo­en­pel­to muis­te­taan eri­tyi­ses­ti 1970-lu­vul­la kir­joit­ta­mas­taan ne­li­o­sai­ses­ta Loh­ja-sar­jas­ta, joka niit­ti hä­nel­le ar­vos­te­lu- ja myyn­ti­me­nes­tyk­siä. Sar­jan en­sim­mäi­nen osa oli ­Ve­tää ­kai­kis­ta ovis­ta (1974). Sitä seu­ra­si­vat Kuin ke­kä­le ­kä­des­sä (1976), Sa­taa suo­lais­ta vet­tä (1978) ja Etei­siin ja kyn­nyk­sil­le (1980). Sar­jan kir­joit­ta­mi­sen kans­sa sa­maan ai­kaan ra­ken­tui Va­res-Kan­to­la.

Uu­des­sa ko­dis­saan Ee­va Jo­en­pel­to oli tuot­te­li­as. Siel­lä syn­tyi muun mu­as­sa Tuo­ma­ri Müller, hie­no mies, joka voit­ti Fin­lan­dia-pal­kin­non vuon­na 1994 ja sai myös Aka­tee­mi­sen kir­ja­kau­pan var­jo-Fin­lan­di­an.


Yl­lät­tä­vä tes­ta­ment­ti

Jo­en­pel­to tes­ta­ment­ta­si Va­res-Kan­to­lan WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­ti­öl­le. Hän ha­lu­si, et­tä ta­los­sa kir­joi­tet­tai­siin hä­nen kuo­le­man­sa jäl­keen­kin pit­kää proo­saa.

– Tes­ta­ment­ti oli sää­ti­öl­le täy­si yl­lä­tys, ja sen vuok­si asi­aa jou­dut­tiin miet­ti­mään het­ki. Vas­tuu suu­res­ta ta­los­ta ja pi­ha­pii­ris­tä on vel­voit­ta­va. Pian kui­ten­kin pää­dyt­tiin sii­hen, et­tä lah­joi­tus ote­taan kii­tol­li­sin mie­lin vas­taan. Ee­va Jo­en­pel­lon ­har­kit­tu tah­to oli se, et­tä sää­tiö huo­leh­tii kir­jal­li­sen elä­män jat­ku­mi­ses­ta ta­los­sa, WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­ti­ön asi­a­mies ­An­na­lii­na Rin­ta­la ker­too.

Eeva Joenpellon tuotannossa merkittävä on neliosainen Lohja-sarja. Sen kirjoittaminen ajoittuu samoihin vuosiin, jolloin hän rakennutti talon lapsuutensa maisemiin Sammattiin. Kun sarjan neljäs osa Eteisiin ja kynnyksille valmistui, oli kotikin valmis.

Eeva Joenpellon tuotannossa merkittävä on neliosainen Lohja-sarja. Sen kirjoittaminen ajoittuu samoihin vuosiin, jolloin hän rakennutti talon lapsuutensa maisemiin Sammattiin. Kun sarjan neljäs osa Eteisiin ja kynnyksille valmistui, oli kotikin valmis.

Ee­va Jo­en­pel­to ha­lu­si, et­tä talo an­ne­taan kol­mek­si vuo­dek­si ker­ral­laan proo­saa kir­joit­ta­val­le kir­jai­li­jal­le vaa­ti­vien töi­den te­ke­mi­seen. Jot­kut ovat vii­py­neet ly­hy­em­män ajan. Sää­ti­ön hal­li­tus päät­tää kir­jai­li­ja­ko­ti­pai­kan saa­jas­ta. Se kiin­nit­tää huo­mi­o­ta kir­jai­li­jan työ­suun­ni­tel­maan. Ha­ke­muk­ses­sa pyy­de­tään pe­rus­te­lu­ja, mik­si kir­jai­li­ja ha­lu­aa työs­ken­nel­lä kir­jai­li­ja­ko­dis­sa. Ai­to halu asua ta­los­sa ja pi­tää sitä ko­ti­na vai­kut­ta­vat myös va­lin­taan. Pel­käk­si työ­ti­lak­si sitä ei an­ne­ta.

WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­tiö huo­leh­tii ku­luis­ta ja aut­taa asu­mi­seen liit­ty­vis­sä käy­tän­nön asi­ois­sa, pie­nis­sä ja suu­ris­sa. Tai­teel­li­seen työ­hön se ei puu­tu ei­kä ase­ta tu­los­ta­voit­tei­ta.


Ee­van hen­ges­sä

Työhuoneessa kirjailijan henki on käsin kosketeltavissa. Kirjoituskoneita talosta löytyy useita.

Työhuoneessa kirjailijan henki on käsin kosketeltavissa. Kirjoituskoneita talosta löytyy useita.

Va­res-Kan­to­las­sa ei voi vält­tyä tun­te­mas­ta Ee­van läs­nä­oloa. Ta­los­sa on pai­kal­laan kaik­ki Ee­va Jo­en­pel­lon huo­ne­ka­lut, kir­jat ja tau­lut. Talo on suu­ri, sa­moin tupa. Kaik­ki on suur­ta ja näyt­tä­vää, ku­ten oli Ee­va­kin. Ei mi­tään pik­ku­sie­vää. Tu­paa hal­lit­see lei­vi­nuu­ni ja pit­kä pir­tin­pöy­tä penk­kei­neen.

Ee­val­la oli sil­mää si­sus­tuk­sel­le. Lä­hes 60 ne­li­ön ko­koi­nen hir­si­tu­pa on pa­ne­loi­tu si­ni­sel­lä puo­li­pa­nee­lil­la, tu­van lat­ti­al­la on sa­man sä­vyi­set pit­kät räsy­ma­tot ja ik­ku­noi­ta ke­hys­tä­vät luon­non­vä­ri­set pel­la­va­ver­hot ja sa­lu­sii­nit. Teks­tii­lit ovat pai­kal­lis­ten kä­si­työ­tai­ta­jien val­mis­ta­mia.

Heli Sorjonen

Yh­tä hy­vin kuin Ee­van läs­nä­o­lon voi ku­vi­tel­la myös ta­los­sa käy­nei­den vie­rai­den käys­ken­te­lyn suu­res­sa sa­lis­sa. Ee­va tun­net­tiin vie­raan­va­rai­se­na emän­tä­nä. Hän toi­mi lä­hes koko kir­jai­li­jau­ran­sa ajan ak­tii­vi­ses­ti Suo­men Kir­jai­li­ja­lii­tos­sa, jon­ka joh­to­kun­nan jä­se­niä vie­rai­li myös Va­res-Kan­to­las­sa.

Ur­ho ja Syl­vi Kek­ko­nen kuu­lui­vat per­heys­tä­viin, ja Ee­va oli Syl­vi Kek­ko­sen kir­jal­li­sen sa­lon­gin va­ki­o­jä­sen. Huh­ti­kuus­sa 1975 Kir­jai­li­ja­liit­to lä­het­ti Ee­va Jo­en­pel­lon pre­si­dent­ti Kek­ko­sen luo neu­vot­te­le­maan tai­teen­te­li­jöi­den apu­ra­hois­ta, jot­ka ai­ot­tiin lait­taa ve­rol­le. Asia hoi­tui­kin 15 mi­nuu­tis­sa.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 8/2022.

Työpöydälle asetetun keraamisen pöllön tarinaa ei tiedetä, mutta pöllö on viisauden symboli. Eeva Joenpelto oli viisas nainen, joka teki tarkat taustatyöt romaaneihinsa.

Työpöydälle asetetun keraamisen pöllön tarinaa ei tiedetä, mutta pöllö on viisauden symboli. Eeva Joenpelto oli viisas nainen, joka teki tarkat taustatyöt romaaneihinsa.

His­to­ri­aan jäl­ken­sä jät­tä­nyt kir­jai­li­ja

• Ee­va Jo­en­pel­to syn­tyi Sam­ma­tis­sa 17.6.1921.

• Hä­nen isän­sä oli kaup­pi­as Jo­han Emil Jo­en­pel­to (ent. Wer­lan­der) ja äi­tin­sä An­na Ma­til­da Stenst­röm.

• Per­heen kol­me en­sim­mäis­tä las­ta oli kuol­lut en­nen Ee­van syn­ty­mää, jo­ten hän kas­voi vuon­na 1914 syn­ty­neen Erk­ki-vel­jen kans­sa.

• Ee­va Jo­en­pel­to oli nai­mi­sis­sa kus­tan­nus­yh­tiö Tam­men toi­mi­tus­joh­ta­jan Jarl Hel­le­man­nin kans­sa vuo­si­na 1945–1975.

• Heil­le syn­tyi kak­si poi­kaa, Il­ma­ri ja Jo­han­nes.

• Ee­va Jo­en­pel­to kuo­li Loh­jal­la 28.1.2004.

• Hän kir­joit­ti 26 ro­maa­nia, osan ni­mil­lä Ee­va Hel­le, Ee­va Au­te­re ja Lea Kar­vo­nen.

• Ee­va Jo­en­pel­to tes­ta­ment­ta­si Sam­ma­tis­sa si­jait­se­van ko­ti­ta­lon­sa WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­ti­öl­le ni­me­ään kan­ta­vak­si kir­jai­li­ja­ko­dik­si.

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ

Antiikki & Design

Ystävyyden talo

Antiikki & Design

Mystinen Coco

Antiikki & Design

Jani Laukkanen

Taidekoti Kirpilä on rakkauden ja rohkeuden koti – Seppo Fränti johdattaa kultakauden mestareiden ja eletyn elämän äärelle

Antiikki & Design

Riemukas värikimara

Koti ja keittiö

Ratkaise erikoislehden Nautiskelijan kesäherkut ristikko ja voit voittaa Wilfan pizzauunin!

Antiikki & Design

Makuja ja kulttuuria lautasella

Koti ja keittiö

Maukas sienilasagne suppi­lo­vah­ve­roista

Antiikki & Design
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.

Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.

Värejä räiskyvä Bongan linna on Narnia Loviisan sydämessä

Koti ja keittiö
Riia rakastaa kukkia ja työskentelee niiden parissa myös ammatikseen. Hän toimii kukkastailistina ja on kirjoittanut myös Kukkajuttuja-nimisen sidontaa käsittelevän kirjan.

Riia rakastaa kukkia ja työskentelee niiden parissa myös ammatikseen. Hän toimii kukkastailistina ja on kirjoittanut myös Kukkajuttuja-nimisen sidontaa käsittelevän kirjan.

Kukkia ja kirppislöytöjä – Yrittäjäperheen sydämellä sisustettu koti

Koti ja keittiö
Ruokailutilan pöytä on ostettu  Roomagesta ja siihen sopivat korkeat penkit löytyivät Unkarista. Penkit ovat vanhat kirkonpenkit. Kukkavalaisimeen ihastuin oitis nähdessäni sen  Malagan-matkallani, valaisin osoittautui Muranon lasin valaisimeksi. Suurikokoinen maalaus on Ville-Veikko Viikilän teos Kevät muuttaa miestä ja heiluva valo ei koskaan nuku.

Ruokailutilan pöytä on ostettu Roomagesta ja siihen sopivat korkeat penkit löytyivät Unkarista. Penkit ovat vanhat kirkonpenkit. Kukkavalaisimeen ihastuin oitis nähdessäni sen Malagan-matkallani, valaisin osoittautui Muranon lasin valaisimeksi. Suurikokoinen maalaus on Ville-Veikko Viikilän teos Kevät muuttaa miestä ja heiluva valo ei koskaan nuku.

Meri-Tuuli Väntsi: ”Olen krääsän kerääjä, haluan aina tuoda matkalta vanhan ja persoonallisen matkamuiston, joka ilahduttaa ja jolla on käyttötarkoitus”