Hulppea talo on reilut 30 metriä pitkä. Kirjailijakodissa asuvilla kirjailijoilla ei ole velvoitetta hoitaa pihapiiriä, mutta useimmat heistä laittavat ainakin pienen hyötypuutarhapenkin.
Maija-Riitta Mustonen Kuvat Heli Sorjonen
Läntisellä Uudellamaalla Sammatissa sijaitsee Vares-Kantola, joka seisoo ylväänä mäen päällä. Eeva Joenpelto rakennutti yli 30 metrisen ja noin 300-neliöisen talon lapsuutensa maisemiin 1970-luvulla avioeronsa jälkeen.
Kirjailija Eeva Joenpellon elegantti valokuva lipaston päällä muistuttaa Vares-Kantolassa vuorollaan asuvia kirjailijoita talon kiehtovasta historiasta.
Eeva Joenpelto muistetaan erityisesti 1970-luvulla kirjoittamastaan neliosaisesta Lohja-sarjasta, joka niitti hänelle arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Sarjan ensimmäinen osa oli Vetää kaikista ovista (1974). Sitä seurasivat Kuin kekäle kädessä (1976), Sataa suolaista vettä (1978) ja Eteisiin ja kynnyksille (1980). Sarjan kirjoittamisen kanssa samaan aikaan rakentui Vares-Kantola.
Uudessa kodissaan Eeva Joenpelto oli tuottelias. Siellä syntyi muun muassa Tuomari Müller, hieno mies, joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1994 ja sai myös Akateemisen kirjakaupan varjo-Finlandian.
Yllättävä testamentti
Joenpelto testamenttasi Vares-Kantolan WSOY:n kirjallisuussäätiölle. Hän halusi, että talossa kirjoitettaisiin hänen kuolemansa jälkeenkin pitkää proosaa.
– Testamentti oli säätiölle täysi yllätys, ja sen vuoksi asiaa jouduttiin miettimään hetki. Vastuu suuresta talosta ja pihapiiristä on velvoittava. Pian kuitenkin päädyttiin siihen, että lahjoitus otetaan kiitollisin mielin vastaan. Eeva Joenpellon harkittu tahto oli se, että säätiö huolehtii kirjallisen elämän jatkumisesta talossa, WSOY:n kirjallisuussäätiön asiamies Annaliina Rintala kertoo.
Eeva Joenpellon tuotannossa merkittävä on neliosainen Lohja-sarja. Sen kirjoittaminen ajoittuu samoihin vuosiin, jolloin hän rakennutti talon lapsuutensa maisemiin Sammattiin. Kun sarjan neljäs osa Eteisiin ja kynnyksille valmistui, oli kotikin valmis.
Eeva Joenpelto halusi, että talo annetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan proosaa kirjoittavalle kirjailijalle vaativien töiden tekemiseen. Jotkut ovat viipyneet lyhyemmän ajan. Säätiön hallitus päättää kirjailijakotipaikan saajasta. Se kiinnittää huomiota kirjailijan työsuunnitelmaan. Hakemuksessa pyydetään perusteluja, miksi kirjailija haluaa työskennellä kirjailijakodissa. Aito halu asua talossa ja pitää sitä kotina vaikuttavat myös valintaan. Pelkäksi työtilaksi sitä ei anneta.
WSOY:n kirjallisuussäätiö huolehtii kuluista ja auttaa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa, pienissä ja suurissa. Taiteelliseen työhön se ei puutu eikä aseta tulostavoitteita.
Eevan hengessä
Työhuoneessa kirjailijan henki on käsin kosketeltavissa. Kirjoituskoneita talosta löytyy useita.
Vares-Kantolassa ei voi välttyä tuntemasta Eevan läsnäoloa. Talossa on paikallaan kaikki Eeva Joenpellon huonekalut, kirjat ja taulut. Talo on suuri, samoin tupa. Kaikki on suurta ja näyttävää, kuten oli Eevakin. Ei mitään pikkusievää. Tupaa hallitsee leivinuuni ja pitkä pirtinpöytä penkkeineen.
Eevalla oli silmää sisustukselle. Lähes 60 neliön kokoinen hirsitupa on paneloitu sinisellä puolipaneelilla, tuvan lattialla on saman sävyiset pitkät räsymatot ja ikkunoita kehystävät luonnonväriset pellavaverhot ja salusiinit. Tekstiilit ovat paikallisten käsityötaitajien valmistamia.
Heli Sorjonen
Yhtä hyvin kuin Eevan läsnäolon voi kuvitella myös talossa käyneiden vieraiden käyskentelyn suuressa salissa. Eeva tunnettiin vieraanvaraisena emäntänä. Hän toimi lähes koko kirjailijauransa ajan aktiivisesti Suomen Kirjailijaliitossa, jonka johtokunnan jäseniä vieraili myös Vares-Kantolassa.
Urho ja Sylvi Kekkonen kuuluivat perheystäviin, ja Eeva oli Sylvi Kekkosen kirjallisen salongin vakiojäsen. Huhtikuussa 1975 Kirjailijaliitto lähetti Eeva Joenpellon presidentti Kekkosen luo neuvottelemaan taiteentelijöiden apurahoista, jotka aiottiin laittaa verolle. Asia hoituikin 15 minuutissa.
Juttu on lyhennetty. Alkuperäinen teksti on julkaistu A&D:n numerossa 8/2022.
Työpöydälle asetetun keraamisen pöllön tarinaa ei tiedetä, mutta pöllö on viisauden symboli. Eeva Joenpelto oli viisas nainen, joka teki tarkat taustatyöt romaaneihinsa.
Historiaan jälkensä jättänyt kirjailija
• Eeva Joenpelto syntyi Sammatissa 17.6.1921.
• Hänen isänsä oli kauppias Johan Emil Joenpelto (ent. Werlander) ja äitinsä Anna Matilda Stenström.
• Perheen kolme ensimmäistä lasta oli kuollut ennen Eevan syntymää, joten hän kasvoi vuonna 1914 syntyneen Erkki-veljen kanssa.
• Eeva Joenpelto oli naimisissa kustannusyhtiö Tammen toimitusjohtajan Jarl Hellemannin kanssa vuosina 1945–1975.
• Heille syntyi kaksi poikaa, Ilmari ja Johannes.
• Eeva Joenpelto kuoli Lohjalla 28.1.2004.
• Hän kirjoitti 26 romaania, osan nimillä Eeva Helle, Eeva Autere ja Lea Karvonen.
• Eeva Joenpelto testamenttasi Sammatissa sijaitsevan kotitalonsa WSOY:n kirjallisuussäätiölle nimeään kantavaksi kirjailijakodiksi.
Jani Laukkanen
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Riia rakastaa kukkia ja työskentelee niiden parissa myös ammatikseen. Hän toimii kukkastailistina ja on kirjoittanut myös Kukkajuttuja-nimisen sidontaa käsittelevän kirjan.
Ruokailutilan pöytä on ostettu Roomagesta ja siihen sopivat korkeat penkit löytyivät Unkarista. Penkit ovat vanhat kirkonpenkit. Kukkavalaisimeen ihastuin oitis nähdessäni sen Malagan-matkallani, valaisin osoittautui Muranon lasin valaisimeksi. Suurikokoinen maalaus on Ville-Veikko Viikilän teos Kevät muuttaa miestä ja heiluva valo ei koskaan nuku.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT