Län­ti­sel­lä Uu­del­la­maal­la Sam­ma­tis­sa si­jait­see Va­res-Kan­to­la, joka sei­soo yl­vää­nä mäen pääl­lä. Ee­va Jo­en­pel­to ra­ken­nut­ti yli 30 met­ri­sen ja noin 300-ne­li­öi­sen ta­lon lap­suu­ten­sa mai­se­miin 1970-lu­vul­la avi­oe­ron­sa jäl­keen.

Kirjailija Eeva Joenpellon elegantti valokuva lipaston päällä muistuttaa Vares-Kantolassa vuorollaan asuvia kirjailijoita talon kiehtovasta historiasta.

Ee­va Jo­en­pel­to muis­te­taan eri­tyi­ses­ti 1970-lu­vul­la kir­joit­ta­mas­taan ne­li­o­sai­ses­ta Loh­ja-sar­jas­ta, joka niit­ti hä­nel­le ar­vos­te­lu- ja myyn­ti­me­nes­tyk­siä. Sar­jan en­sim­mäi­nen osa oli ­Ve­tää ­kai­kis­ta ovis­ta (1974). Sitä seu­ra­si­vat Kuin ke­kä­le ­kä­des­sä (1976), Sa­taa suo­lais­ta vet­tä (1978) ja Etei­siin ja kyn­nyk­sil­le (1980). Sar­jan kir­joit­ta­mi­sen kans­sa sa­maan ai­kaan ra­ken­tui Va­res-Kan­to­la.

Uu­des­sa ko­dis­saan Ee­va Jo­en­pel­to oli tuot­te­li­as. Siel­lä syn­tyi muun mu­as­sa Tuo­ma­ri Müller, hie­no mies, joka voit­ti Fin­lan­dia-pal­kin­non vuon­na 1994 ja sai myös Aka­tee­mi­sen kir­ja­kau­pan var­jo-Fin­lan­di­an.

Yl­lät­tä­vä tes­ta­ment­ti

Jo­en­pel­to tes­ta­ment­ta­si Va­res-Kan­to­lan WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­ti­öl­le. Hän ha­lu­si, et­tä ta­los­sa kir­joi­tet­tai­siin hä­nen kuo­le­man­sa jäl­keen­kin pit­kää proo­saa.

– Tes­ta­ment­ti oli sää­ti­öl­le täy­si yl­lä­tys, ja sen vuok­si asi­aa jou­dut­tiin miet­ti­mään het­ki. Vas­tuu suu­res­ta ta­los­ta ja pi­ha­pii­ris­tä on vel­voit­ta­va. Pian kui­ten­kin pää­dyt­tiin sii­hen, et­tä lah­joi­tus ote­taan kii­tol­li­sin mie­lin vas­taan. Ee­va Jo­en­pel­lon ­har­kit­tu tah­to oli se, et­tä sää­tiö huo­leh­tii kir­jal­li­sen elä­män jat­ku­mi­ses­ta ta­los­sa, WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­ti­ön asi­a­mies ­An­na­lii­na Rin­ta­la ker­too.

Eeva Joenpellon tuotannossa merkittävä on neliosainen Lohja-sarja. Sen kirjoittaminen ajoittuu samoihin vuosiin, jolloin hän rakennutti talon lapsuutensa maisemiin Sammattiin. Kun sarjan neljäs osa Eteisiin ja kynnyksille valmistui, oli kotikin valmis.

Ee­va Jo­en­pel­to ha­lu­si, et­tä talo an­ne­taan kol­mek­si vuo­dek­si ker­ral­laan proo­saa kir­joit­ta­val­le kir­jai­li­jal­le vaa­ti­vien töi­den te­ke­mi­seen. Jot­kut ovat vii­py­neet ly­hy­em­män ajan. Sää­ti­ön hal­li­tus päät­tää kir­jai­li­ja­ko­ti­pai­kan saa­jas­ta. Se kiin­nit­tää huo­mi­o­ta kir­jai­li­jan työ­suun­ni­tel­maan. Ha­ke­muk­ses­sa pyy­de­tään pe­rus­te­lu­ja, mik­si kir­jai­li­ja ha­lu­aa työs­ken­nel­lä kir­jai­li­ja­ko­dis­sa. Ai­to halu asua ta­los­sa ja pi­tää sitä ko­ti­na vai­kut­ta­vat myös va­lin­taan. Pel­käk­si työ­ti­lak­si sitä ei an­ne­ta.

WSOY:n kir­jal­li­suus­sää­tiö huo­leh­tii ku­luis­ta ja aut­taa asu­mi­seen liit­ty­vis­sä käy­tän­nön asi­ois­sa, pie­nis­sä ja suu­ris­sa. Tai­teel­li­seen työ­hön se ei puu­tu ei­kä ase­ta tu­los­ta­voit­tei­ta.

Ee­van hen­ges­sä

Työhuoneessa kirjailijan henki on käsin kosketeltavissa. Kirjoituskoneita talosta löytyy useita.

Va­res-Kan­to­las­sa ei voi vält­tyä tun­te­mas­ta Ee­van läs­nä­oloa. Ta­los­sa on pai­kal­laan kaik­ki Ee­va Jo­en­pel­lon huo­ne­ka­lut, kir­jat ja tau­lut. Talo on suu­ri, sa­moin tupa. Kaik­ki on suur­ta ja näyt­tä­vää, ku­ten oli Ee­va­kin. Ei mi­tään pik­ku­sie­vää. Tu­paa hal­lit­see lei­vi­nuu­ni ja pit­kä pir­tin­pöy­tä penk­kei­neen.

Ee­val­la oli sil­mää si­sus­tuk­sel­le. Lä­hes 60 ne­li­ön ko­koi­nen hir­si­tu­pa on pa­ne­loi­tu si­ni­sel­lä puo­li­pa­nee­lil­la, tu­van lat­ti­al­la on sa­man sä­vyi­set pit­kät räsy­ma­tot ja ik­ku­noi­ta ke­hys­tä­vät luon­non­vä­ri­set pel­la­va­ver­hot ja sa­lu­sii­nit. Teks­tii­lit ovat pai­kal­lis­ten kä­si­työ­tai­ta­jien val­mis­ta­mia.

Heli Sorjonen

Yh­tä hy­vin kuin Ee­van läs­nä­o­lon voi ku­vi­tel­la myös ta­los­sa käy­nei­den vie­rai­den käys­ken­te­lyn suu­res­sa sa­lis­sa. Ee­va tun­net­tiin vie­raan­va­rai­se­na emän­tä­nä. Hän toi­mi lä­hes koko kir­jai­li­jau­ran­sa ajan ak­tii­vi­ses­ti Suo­men Kir­jai­li­ja­lii­tos­sa, jon­ka joh­to­kun­nan jä­se­niä vie­rai­li myös Va­res-Kan­to­las­sa.

Ur­ho ja Syl­vi Kek­ko­nen kuu­lui­vat per­heys­tä­viin, ja Ee­va oli Syl­vi Kek­ko­sen kir­jal­li­sen sa­lon­gin va­ki­o­jä­sen. Huh­ti­kuus­sa 1975 Kir­jai­li­ja­liit­to lä­het­ti Ee­va Jo­en­pel­lon pre­si­dent­ti Kek­ko­sen luo neu­vot­te­le­maan tai­teen­te­li­jöi­den apu­ra­hois­ta, jot­ka ai­ot­tiin lait­taa ve­rol­le. Asia hoi­tui­kin 15 mi­nuu­tis­sa.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 8/2022.