Sei­son Jörn Don­ne­rin ­kir­jas­tos­sa Poh­jois­ran­ta 12:ssa ­Hel­sin­gis­sä. En tun­te­nut Jörn Don­ne­ria en­kä kos­kaan ta­van­nut hän­tä. Kaik­ki, mitä tie­sin Don­ne­ris­ta, oli pe­räi­sin joko hä­nen kir­joit­ta­mas­taan tai hä­nes­tä kir­joi­te­tus­ta. Mitä enem­män vii­pyi­len kir­jas­tos­sa, sitä in­tii­mim­pä­nä se näyt­täy­tyy. Jul­ki­suus­ku­va Don­ne­ris­ta sy­ven­tyy per­soo­nak­si.

Kir­jas­to tu­ki­koh­ta­na

Jörn Donnerin (1933-2020) läsnäolo tuntuu edelleen vahvasti kirjastossa.

– Sii­vo­sin kir­jas­toa pian isän kuo­le­man jäl­keen. ­Mi­nus­ta tun­tui kuin kir­jat vei­si­vät hä­nen pään­sä si­sään. Isän läs­nä­olo on tääl­lä edel­leen vah­va, kir­jai­li­jan poi­ka Ra­fa­el Don­ner sa­noo.

Jörn Don­ner viih­tyi kir­jo­jen­sa pa­ris­sa. Suh­de kir­joi­hin sy­ve­ni en­ti­ses­tään Don­ne­rin van­he­tes­sa ja so­si­aa­li­sen elä­män ka­ven­tu­es­sa. Kir­jat oli­vat hä­nen ys­tä­vi­ään, sel­lai­sia ku­ten Ing­mar Berg­man, men­to­rei­taan ku­ten Wil­ly Brandt ja viih­dyt­tä­ji­ään, jois­ta mai­nit­ta­koon ”ko­vak­si­kei­te­tyn” ri­kos­kir­jal­li­suu­den kes­kei­nen kir­jai­li­ja Ross Mac­do­nald.

Kir­jas­tos­sa Jörn Don­ner myös kir­joit­ti suu­rim­man osan tuo­tan­nos­taan. Hän jul­kai­si elä­män­sä ai­ka­na yli 60 te­os­ta ja an­toi lu­kui­sia haas­tat­te­lu­ja. Kir­jas­to oli hä­nen tie­toi­ses­ti ra­ken­ne­tun in­tel­lek­tu­a­lis­min­sa in­te­ri­öö­ri. Var­si­nai­nen koti si­jait­si vuo­des­ta 2007 läh­tien nur­kan ta­ka­na Rau­han­ka­dul­la.

– Kun olim­me ta­van­neet Jör­nin kans­sa, hän pyy­si mi­nut tän­ne päi­väk­si. Tu­lin, mut­ta otin ys­tä­vän mu­kaan, Jörn Don­ne­rin vai­mo, toi­mit­ta­ja ja kir­jai­li­ja Bit­te Wes­ter­lund muis­te­lee suh­teen al­kua vuon­na 1983.

Talo val­lan lä­hel­lä

Pohjoisranta 12 Helsingin Kruununhaassa edustaa arkkitehtuuriltaan uusrenessanssia. Otto Donnerin rakennuttama ja vuonna 1899 valmistunut kaupunkipalatsi sijaitsee Kruununhaassa lähellä vallan keskuksia eli valtioneuvostoa, kirkkoa ja yliopistoa.

Kir­jas­to si­jait­see Hel­sin­gis­sä osoit­tees­sa Poh­jois­ran­ta 12 uus­re­nes­sans­sia edus­ta­van kau­pun­ki­pa­lat­sin pa­raa­ti­ker­rok­ses­sa. Ta­lon ra­ken­nut­ti kie­li­tie­tei­li­jä ja se­naat­to­ri Ot­to Don­ner (1835–1909). Hän oli Jörn Don­ne­rin isoi­sä. Poh­jois­ran­ta 12 si­jait­si lä­hel­lä val­taa. Siel­tä oli ja on edel­leen vain kä­ve­ly­mat­ka val­ti­on­neu­vos­toon, tuo­mi­o­kirk­koon ja yli­o­pis­toon. Talo on liki suo­ma­lai­sen val­lan, us­kon­non ja si­vis­tyk­sen kes­kit­ty­mää.

Kir­jas­to syn­tyi jo Ot­to Don­ne­rin ai­ka­na ja kas­voi edel­leen Jörn Don­ne­rin isän, kie­li­tie­tei­li­jä ja ant­ro­po­lo­gi Kai Don­ne­rin (1888–1935) ai­ka­na. Kai Don­ner oli myös tun­net­tu it­se­näi­syys- ja oi­keis­to­ak­ti­vis­ti. Myö­hem­min kir­jas­to ero­tet­tiin muus­ta huo­neis­tos­ta, ja se pää­tyi Jörn Don­ne­rin hal­tuun 1962. Al­ku­pe­räi­sen huo­neis­ton koko oli ol­lut yli 300 ne­li­ö­met­riä. Yli sata vuot­ta van­ha kir­jas­to on yhä lä­hes al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa.

Lah­jo­ja Man­ner­hei­mil­ta

Matto on tehty Tianjin-nimisessä kaupungissa Kiinassa noin vuonna 1910. Matto on kuvattu ruotsalaisen Lennart Johansson nuoremman mattokirjaan Mattor från Kina, Sinkiang och Tibet.

Kir­jas­to kieh­too kir­jo­jen li­säk­si rik­kaal­la esi­neis­töl­lä, huo­ne­ka­luil­la ja mo­der­nil­la tai­teel­la. Aa­si­a­lai­set ta­va­rat ovat pe­räi­sin Carl Gus­taf Emil Man­ner­hei­mil­ta (1867–1951). Ot­to Don­ner jär­jes­ti ni­mit­täin osa­ra­hoi­tus­ta Man­ner­hei­min mat­kal­le Kes­ki-Aa­si­aan ja Kii­naan vuo­si­na 1906–1908. Man­ner­heim toi mat­kal­taan vas­ti­neek­si Ot­to Don­ne­ril­le mo­nia kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ti ar­vok­kai­ta teks­tii­le­jä ja esi­nei­tä.

– Jörn ei var­si­nai­ses­ti vä­lit­tä­nyt si­sus­ta­mi­ses­ta, mut­ta kyl­lä hän ha­lu­si säi­lyt­tää su­vun ta­va­roi­ta. Jollain in­tui­tii­vi­sel­la ta­val­la kir­jas­ton si­sus­tuk­ses­ta tuli on­nis­tu­nut, Bit­te Wes­ter­lund sa­noo.

Avi­o­pa­rin yh­tei­nen har­ras­tus oli tai­de.

– Mi­nun tai­de­ma­ku­ni oli eri­lai­nen kuin Jör­nil­la. Jör­nin maku niin si­sus­ta­mi­ses­sa kuin tai­tees­sa­kin oli oma­päi­nen ja suo­ra, jopa jyrk­kä. Kun jo­kin asia oli han­kit­tu, se sai sit­ten jää­dä.

Vuon­na 2022 kir­jas­to re­mon­toin­tiin sen al­ku­pe­räis­tä hen­keä kun­ni­oit­ta­en. Sit­ten kir­jas­to avau­tui kult­tuu­ri­a­lan re­si­dens­si­nä.

Aviopari Sekä Bitte Westerlundin ja Jörn Donnerin yhteinen harrastus oli taide. Kirjaston viereistä huonetta hallitsee Mauno Hartmanin puuveistos. Ikkunoista avautuu merellinen näkymä kohti Halkolaituria ja Katajanokkaa.

– Em­me ha­lun­neet täs­tä mu­se­o­ta, vaan elä­vän pai­kan, jon­ka al­ku­pe­räi­nen luon­ne säi­lyy,Ra­fa­el Don­ner ko­ros­taa.

Kir­jas­toon voi so­pia mak­sul­li­sen ryh­mä­vie­rai­lun, tie­dus­te­lut: in­fo@don­nerp­ro­duc­ti­ons.fi. Re­si­dens­siin voi ha­kea Fö­re­nin­gen Konst­sam­fun­de­tin kaut­ta. Link­ki ha­ke­muk­seen: https://konst­sam­fun­det.rim­bert.fi/

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 9/2022.