Toivoisin tietoja tästä lasikannusta (kork. 20,5 cm). Myös arvo kiinnostaa.
Kaadin on valmistettu 1900-luvun alussa joko Nuutajärven, Karhulan tai Riihimäen lasitehtaalla. Kaikissa näissä tehtaissa valmistettiin leimaetsaamalla kuvioituja, puhallettuja kaatimia, Karhulassa polttomaalaamalla. Kuvasta on vaikea päätellä, kummasta on kyse. Jos kuvio on aivan valkoinen ja tuntuu kynnellä selvästi, kyseessä on polttomaalaus. Se toteutettiin tavallaan leimaamalla. Aivan varmoja tietoja on hiukan vaikea saada, sillä tällaisia kansallisia aiheita ei kovin suoraan esitelty painetuissa kuvastoissa. Aiheet liittyvät kansalliseen nousuun ennen Suomen itsenäistymistä. Kaatimen malli oli melko yleinen juuri 1900-luvun alussa. Vaakuna-aiheista on pari vuotta sitten ilmestynyt erinomainen julkaisu eli Roger Peltosen ja Risto Rekolan Vaakuna- ja suurmieslasien kulttuurihistoria: Poliittinen symboliikka sortokauden puristelaseissa (Suomen Lasimuseo 2018). (Kaisa Koivisto). Vakuutusarvo on 180 euroa. (Veli-Jorma Juusela)
Åströmin perheen sukuryijy on saatu perintönä. ”Se sai uuden kodin meiltä ja iloitsemme siitä joka päivä”, Rainer sanoo. Kalusteet ovat kiinnostavasti eri aikakausilta. Esimerkiksi perintönä saatu sohvapöytä on lähes kitschiä, mutta esineenä rakas.
Olohuoneesta avautuu upea näkymä saaristoon. Suurelta valkoiselta sohvalta voi ihailla niin takkatulta kuin auringonlaskuakin. Marimekon kuosit tuovat rytmiä ja syvyyttä vaaleisiin pintoihin. Musta kiertoilmatakka luo lämpöä ja tunnelmaa olohuoneeseen.
Tärkeintä on maisema. Kesähuoneen katseenvangitsija on päätyseinän merimaisema. Iltaisin ikkunasta näkyvät Hallan sataman valot. Tumma lankkulattia ei varasta huomiota hienolta kattorakenteelta.
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Asunnon jokaisesta ikkunasta on kaunis, vehreä näkymä, vaikka tontti on pieni ja alue tiiviisti rakennettu. Talo on suunniteltu niin, ettei se ole akvaariomainen, vaikka ikkunat ovat suuret. Piha on jouduttu aitaamaan tarkasti koirien vuoksi. Etenkin toyvillakoira Milli on niin pienikokoinen, että se sujahtaa karkuun kapeistakin raoista.
Åströmin perheen sukuryijy on saatu perintönä. ”Se sai uuden kodin meiltä ja iloitsemme siitä joka päivä”, Rainer sanoo. Kalusteet ovat kiinnostavasti eri aikakausilta. Esimerkiksi perintönä saatu sohvapöytä on lähes kitschiä, mutta esineenä rakas.
Olohuoneesta avautuu upea näkymä saaristoon. Suurelta valkoiselta sohvalta voi ihailla niin takkatulta kuin auringonlaskuakin. Marimekon kuosit tuovat rytmiä ja syvyyttä vaaleisiin pintoihin. Musta kiertoilmatakka luo lämpöä ja tunnelmaa olohuoneeseen.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT